Johanna Ikävalko.
Johanna
Ikävalko
Johtaja, Arktinen keskus

Arktisen tutkimusmatkailijan ura on ollut täynnä yllätyksiä

Meribiologi Johanna Ikävalko on löytänyt itsensä useasti yllättävistä paikoista. Kymmenen vuoden ajan hän vietti merillä pitkillä tutkimusmatkoilla. Sen jälkeen Ikävalko on maailman ja Suomen matkoillaan ryhtynyt esimerkiksi kesäpiiaksi ja moottoripyöräkerhon veturiksi. Lopulta pohjoinen tiedepolitiikka vei moneen ehtivän naisen mennessään.

Johanna Ikävalko on toiminut johtajana reilut kaksi vuotta Lapin yliopistoon kuuluvassa Arktisessa keskuksessa, jossa tutkitaan arktista aluetta kokonaisuutena sekä arktisen alueen vähemmistökansoja. Rovaniemelle helsinkiläisen toi jälleen uusi eksoottinen ja kiinnostava haaste, joita ei ole puuttunut Ikävalkon työuran varrelta.
–  Urani on ollut polveileva eikä millään lailla suunnitelmallinen, hän aloittaa nauraen.

Tutkimusmatkailijasta tiedepolitiikkaan kuin sattumalta

Meribiologi ja hydrobiologian dosentti aloitteli uraansa tutkimusmatkoilla 1980-luvulla, jolloin hän vietti pitkä aikoja merijään tutkimuksen parissa.
– Tein tutkimusta Antarktiksella, arktisilla merillä ja jääpeitteisellä Itämerellä aina 2000-luvun alkuun asti. Tutkimustyöt ja näytteenotot tehtiin jäänmurtaja-aluksilla, Ikävalko muistelee.

Saksassa asuessaan Ikävalko teki väitöskirjan mm. Suomen Akatemian rahoituksella 1990-luvun puolivälissä. Reissuja tuli tehtyä niin Kaliforniaan kuin Australiaankin, milloin minkäkin projektin perässä. Reissut ja tutkimuksen tekeminen saivat kuitenkin loppua, kun perheenlisäystä tuli. Uusi elämäntilanne toi tarpeen asettua aloilleen. Ikävalko päätyi Helsingin yliopiston lehtorin ja meribiologian vt. professorin paikalta Suomen akatemiaan bio- ja ympäristötieteiden tutkimuksen yksikön johtajaksi. Ikävalko viihtyi, mutta sitten hän sai yllättävän puhelun Ilkka Herliniltä:
– Herlin suunnitteli kansainvälisen, Itämeren suojeluun keskittyvän säätiön perustamista. Minut hän halusi mukaan, koska piti varmistaa, olivatko Itämeren ympäristönsuojelulliset projektit tutkimuksellisesti valmiita.

Herlinin tuolloin alulle panema säätiö tunnetaan nykyään nimellä Baltic Sea Action Group.

Kädet savessa kesäpiikana ja muutosjohtajana

Itämeren työkeikkaa seurasi lähes yhtä yllättävä ympäristöjohtajan pesti. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitosta MTK:ssa johto oli juuri vaihtunut, ja organisaatiossa oli tarve ensimmäiselle ympäristöjohtajalle. Ikävalko ehti kieltäytyä paikasta kolmesti ennen suostumistaan.
– Kieltäydyin ensin, koska koin olevani tutkimuksen välittäjä enkä millään lailla poliittinen henkilö. Sitten minulle valaistiin, ettei pesti ollut poliittinen. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen lopulta suostuin.

Ympäristöjohtajuus osoittautui Ikävalkon sanoin ”mielettömän hienoksi keikaksi”. Hän tutustui ihmisiin ympäri Suomea: monet heistä ovat edelleenkin hänen hyviä ystäviään.  Tuolta ajalta on myös peräisin hänen kehittelemänsä Kesäpiika-projekti: Ikävalko kävi Kiuruvedellä erilaisilla maatiloilla tekemässä ”mitä tahansa töitä” navettatöistä puutarhanhoitoon ja marjankeruuseen.

– Se oli todellinen tutkimusmatka suomalaiseen ruoantuotantoon ja alueen ihmisten sielunmaisemaan. Kirjoitin silloin näihin kokemuksiin liittyen myös varsin suosittua Kesäpiian päiväkirja -blogia, Ikävalko muistelee.

Ympäristöjohtajuus MTK:ssa tuntui oikealta, mutta jälleen kolmen vuoden kuluttua puhelin pirahti. Tällä kertaa töihin kysyjä oli Ilmatieteenlaitos, jonka merentutkimusyksikköön tarvittiin muutosjohtajaa yhdistämään pirstaloitunut tutkimusyhteisö. Merentutkimusyksikön päällikkönä hän teki kolmessa vuodessa pyydetyn työn. Seuraavat vuodet kuluivat Liikenne- ja viestintäministeriössä arktisten kehitysprojektien parissa sekä Ilmatieteenlaitoksella, jonne hän teki paluun – jälleen yhden puhelinsoiton saattelemana. Suomelle oli tulossa Arktisen neuvoston puheenjohtajuus 2017–2019 ja ohjelmaprioriteettina oli meteorologinen yhteistyö. Ikävalko oli luonnollinen valinta sen koordinoimiseen. Tulipa Ikävalkon hoidettua Ilmatieteenlaitoksella ollessaan myös ilmasto-opas.fi-verkkosivuprojektin vetovastuu ja arktisen neuvoston asiantuntijatehtävätkin.

Rovaniemen Arktinen keskus ja moottoripyöräkerho imivät mukaansa

Vuonna 2020 Arktiselta keskukselta vihjattiin avoinna olevasta johtajan paikasta. Ikävalko haki ja tuli valituksi. Arktisen keskuksen johtajana hän on palannut taas tiedepolitiikkaan ja tutkimuksen jalkauttamiseen.

– Minulle luontevin rooli on toimia sanansaattajana tieteen tuottajien ja tiedeyleisön välissä. Täällä työyhteisö on huippuosaava ja -kannustava, aivan unelmien työpaikka! Ikävalko kertoo.

Arktinen keskus koostuu viidestä tutkimusryhmästä, tiedeviestinnästä sekä tiedekeskuksesta, jossa kävi 105 000 vierasta vuonna 2022. Opetusvelvollisuutta Arktisella keskuksella ei ole, vaan tutkijat saavat keskittyä tutkimuksen tekemiseen, vaikka Ikävalko toteaakin tutkijoiden tekevän opetustyötä maisteri- ja tohtoritasoilla.

Eri puolella Suomea ja ulkomaita viihtynyt nainen on asettunut Rovaniemelle kameleontin lailla. Ikävalko kokee kiertäneensä maailmaa jo riittävästi eikä enää ole kaukokaipuuta. Nyt hän on kuitenkin innostunut moottoripyöräilystä ja koordinoi kahden moottoripyöräkerhon Lapin alueen toimintaa. Myös lavatanssi, avantouinti ja mökki Hirvensalmella ovat vieneet haasteita rakastavan naisen mukanaan.

– Kai se on tämä karjalainen ekstroverttiluonne: aina pitää kokeilla jotain uutta! Olen aina halunnut tietää, mihin rahkeet riittävät, ja tähän sitä on päädytty, Ikävalko sanoo hymyillen.

Tilaa uutiskirje