Arkistot: Career Testimonies

—En tiedä, onko kenenkään haaveammatti lapsena tulla HR-asiantuntijaksi – ei ainakaan minulla ollut, naurahtaa Itä-Suomen yliopiston HR-asiantuntija Minna Väisänen. Sellainen minusta kuitenkin tuli, enkä voisi kuvitella itselleni sopivampaa ja parempaa työtehtävää sekä työyhteisöä kuin mitä minulla tällä hetkellä on, hän jatkaa.

Väisäsen tie yliopistolle kulki tietojenkäsittelytieteen opintojen työharjoittelun myötä silloiseen Kuopion yliopiston ATK-keskukseen vuonna 2004. Ura yliopistolla ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan harjoittelun päätyttyä häntä pyydettiin mukaan laatukäsikirjan viimeistelyyn HR-osastolle, jonka jälkeen työt jatkuivat projektista toiseen.  Projektien myötä ammattitaito kasvoi ja tietämys laajeni. Toistaiseksi voimassa oleva työsuhde solmittiin vuonna 2010 siinä yhteydessä, kun Kuopion yliopisto ja Joensuun yliopisto yhdistyivät Itä-Suomen yliopistoksi.

—Muistan miettineeni HR-osastolle mennessäni, että miten tietojenkäsittelytieteen tutkinto ja HR-tehtävät sopivat yhteen.  Huomasin kuitenkin nopeasti, että tietojenkäsittely- ja järjestelmäosaamisesta on todella paljon hyötyä myös HR-puolella.  Olen lisäksi luontaisesti innokas tarttumaan haasteisiin, joissa tarvitaan ongelmanratkaisukykyä. En vajoa haasteen alle vaan alan heti selvittää miten asia voitaisiin ratkaista. Tutkijakin voisin ehkä olla, mutta minulle sopii paremmin työskentely tiiviissä ja tutussa työyhteisössä, jossa voi inspiroitua muiden osaamisesta ja ammattitaidosta.

Nykyisin Väisäsen työnkuvaan HR-asiantuntijana kuuluu yliopistojen palkkausjärjestelmään liittyvä valmistelu ja neuvonta, HR-raportointiin liittyvä koordinointi ja kehittäminen, henkilöstöpalveluiden projektihallinnan tehtäviä sekä yliopiston HR-järjestelmän (Mepco) pääkäyttäjän tehtäviä.

Rohkea HR-asiantuntija, joka tarttuu vaativaankin kehittämisprojektiin

Väisänen on vastikään saanut vastuulleen ison kehittämisprojektin ja toimii UEF onboarding-prosessin projektipäällikkönä. Kehittämisprojektissa on olennaista, että henkilökunta saadaan sitoutettua ja innostettua uuteen toimintamalliin.

—Vaikka minulla ei varsinaista esihenkilöroolia olekaan, haluan kohdata ihmiset empaattisesti ja otan työssäni vastaan myös rakentavat ja kriittiset palautteet. Mielestäni on tärkeää, että ihmiset kokevat tulevansa kuulluksi. Kun muutoksia tehdään, viestinnällä on iso merkitys. Yli 3000 ihmisen organisaatiossa eri rooleissa ja eri taustoista tulevilla ihmisillä on työn ja organisaation suhteen erilaisia tarpeita, toiveita ja tottumuksia. Minun ja meidän tehtävämme on löytää muutoksesta ne asiat, jotka ovat näille ihmisille merkityksellisiä ja hyödyllisiä ja saada heidät innostumaan tätä kautta. Kun itse on positiivinen ja innostunut sekä uskoo omaan työhönsä, myönteistä suhtautumista on helpompi tartuttaa myös muihin.

Automaation kehittyminen pitää yliopiston ajan tasalla

Itä-Suomen yliopistossa on viime vuosina panostettu paljon automaatiokehitykseen yhdessä Certian kanssa. Väisänen on ollut mukana työryhmissä, joissa on tehty sitkeää kehitystyötä sujuvampien ja arkea helpottavien ratkaisujen löytämiseksi.

—Yhteistyömme Certian kanssa on ollut todella sujuvaa ja mukavaa. On hienoa, että kehittämiseen suhtaudutaan pitkäjänteisesti ja että mukana kehitystyössä on rautaisia ammattilaisia, joilta saa aina apua.

Oman uransa ja jatkon suhteen Väisänen toivoo tulevaisuudeltaan uusia kehittämisprojekteja sekä mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä.

—Viihdyn yliopistossa erittäin hyvin. Meillä on mahtavat työntekijäedut: joustavat työajat, työsuhdepyörät, kattava työterveyshuolto, liikuntapalveluita vaikka kuinka paljon ja pitkät lomat. Kun tähän lisää vielä maittavat ruoat kampuksella ja huiput työkaverit, mitä muutakaan tässä enää voisi toivoa. Joka päivä on kiva tulla töihin.

Belgialainen Geert Van Moer on viihtynyt perheensä kanssa Suomessa vuodesta 2018. Apulaisprofessorille tutkimus ja opetus ovat aina mielessä – paitsi silloin kun hän treenaa kylmissä suihkuissa avantouintia varten tai pelaa perheensä kanssa taaperojalkapalloa.

Helsingin kauppakorkeakoulu Hankenilla työskentelevä apulaisprofessori (engl. assistant professor) Geert Van Moer voisi omien sanojensa mukaan puhua alastaan ”mihin vuorokauden aikaan tahansa”. Hän haluaa muistuttaa, ettei taloustieteessä ole vastoin yleistä harhaluuloa kyse voiton maksimoinnista tai tuoton kasvattamisesta vaan kuluttajien ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnista:

– Sähkömarkkinat nähdään perinteisesti insinöörialana, mutta taloustieteelläkin on tähän paljon sanottavaa. Kuinka voimme edistää kilpailua, jotta kuluttaja hyötyisi tästä mahdollisimman paljon? Kuinka voimme nopeuttaa uusiin energiamuotoihin siirtymistä, ja samalla kuitenkin taata vakaan sähköntuotannon? Pitäisikö fuusiot suurten yritysten välillä sallia? Tällaisista kysymyksistä taloustieteessä ollaan kiinnostuneita, Van Moer aloittaa.

Vangin dilemma herätti kiinnostuksen strategiseen vuorovaikutukseen

Apulaisprofessori muistelee hetkeä, jolloin hänen kiinnostuksensa alaan heräsi ensimmäistä kertaa:

– Nuorena satuin lukemaan kirjan Economics for Dummies, jossa kerrottiin niin sanotusta vangin dilemmasta. Dilemma herätti välittömästi kiinnostukseni: sen mukaan vangit voivat päätyä pettämään toisensa, vaikka yhteistyöllä saavutettaisiin kaikkia hyödyttävämpi lopputulos.

Kiinnostus vei hänet opiskelemaan ensin liiketaloutta pariksi vuodeksi, minkä jälkeen hän vaihtoi taloustieteeseen. Sittemmin Van Moer on tehnyt kaksi maisterintutkintoa sekä väitellyt itsensä tohtoriksi belgialaisessa Antwerpin yliopistossa. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen Van Moer muutti Suomeen vuonna 2018 työskennelläkseen apulaisprofessorina Hankenilla Helsingissä.

Van Moerin tutkimus sijoittuu toimialatutkimuksen kentälle. Siinä missä hänen varhaisin tutkimuksensa keskittyi sähkömarkkinoihin ja markkinavoimien vaikutukseen, on hän nykyisin perehtynyt laajemmin kilpailun tutkimukseen ja tutkimusteemoihin, kuten yritysten alihankintasopimuksiin, yhteisomistukseen ja kestävän kehityksen sopimuksiin.

– Pitäisikö kilpailuviranomaisten hyväksyä yritysten välisiä sopimuksia koskien esimerkiksi uutta ympäristöstandardia? Edistääkö tällainen yhteistyö todella ympäristön hyvinvointia vai pitäisikö yritysten jatkaa yksin? On hauska huomata, että päädyin lopulta ehkä pienen mutkan kautta tutkimaan kuin tutkimaankin aihetta, joka alun perin herätti kiinnostukseni taloustieteeseen eli kilpailuvaikutuksia ja strategista vuorovaikutusta, Van Moer pohtii.

Autenttinen opettaja innostaa opiskelijat oppimaan

Hankenilla Van Moer opettaa kahta kandidaattiohjelman kurssia: International Economics and Economics of Organisation and Information. Ensi keväänä hän opettaa myös Competition Economics -nimistä kurssia maisteriopiskelijoille.

– Tutkimus on hyvin tärkeä osa työtäni. Tutkimuksen tarkoitus on vahvasti tukea opetustyötä, joka on minulle myös sydämenasia! Voisin puhua siitä aamuin illoin – onneksi opettaminen tämän mahdollistaakin loistavasti! Van Moer nauraa.

Van Moer kertoo hyödyntävänsä samoja periaatteita tutkimusta tehdessään kuin opettaessaan: selkeää rakennetta ja tarpeeksi yksinkertaista esitystapaa. Matemaattiset mallit hän haluaa tuoda opiskelijoille elävän elämän esimerkkien kautta.

– Uskon, että opetuksen pitää olla autenttista ja keskustelevaa, jotta opiskelijat oppivat parhaiten. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös haastetta opettajalle, sillä luennoitsijan pitää olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa ja olla aidosti läsnä opetuksessa, hän pohtii.

Aktiivista perhe-elämää ja avantouintia

Ajatustyötä tekevä kaipaa vapaa-ajallaan erityisesti fyysistä aktivisuutta. Van Moerin perheeseen kuuluvat vaimo sekä 2- ja 4-vuotiaat lapset, joiden kanssa liikutaankin usein ulkona. Nyt perhe on innostunut taaperojalkapallosta. Myös suomalainen päivähoitosysteemi saa häneltä kiitosta:

– Meistä on todella hienoa, että Suomessa lapset saavat ulkoilla päivähoidossa kaksi kertaa päivässä! Tämä ei ole ollenkaan tavallinen käytäntö muualla Euroopassa.

Viime talvena hän tutustyi myös aivan uuteen, varsin perisuomalaiseen harrastukseen:

– Olen innostunut avantouinnista! Siinä erityisen kiehtovaa on se, kuinka keho pystyy täysin hallitsemaan koetun kylmyyden ja jälkikäteen vielä täysin palautua siitä. Olen testannut avantouintia muutaman kerran, mutta vielä minun pitää harjoitella kylmillä suihkuilla, hän nauraa.

Meribiologi Johanna Ikävalko on löytänyt itsensä useasti yllättävistä paikoista. Kymmenen vuoden ajan hän vietti merillä pitkillä tutkimusmatkoilla. Sen jälkeen Ikävalko on maailman ja Suomen matkoillaan ryhtynyt esimerkiksi kesäpiiaksi ja moottoripyöräkerhon veturiksi. Lopulta pohjoinen tiedepolitiikka vei moneen ehtivän naisen mennessään.

Johanna Ikävalko on toiminut johtajana reilut kaksi vuotta Lapin yliopistoon kuuluvassa Arktisessa keskuksessa, jossa tutkitaan arktista aluetta kokonaisuutena sekä arktisen alueen vähemmistökansoja. Rovaniemelle helsinkiläisen toi jälleen uusi eksoottinen ja kiinnostava haaste, joita ei ole puuttunut Ikävalkon työuran varrelta.
–  Urani on ollut polveileva eikä millään lailla suunnitelmallinen, hän aloittaa nauraen.

Tutkimusmatkailijasta tiedepolitiikkaan kuin sattumalta

Meribiologi ja hydrobiologian dosentti aloitteli uraansa tutkimusmatkoilla 1980-luvulla, jolloin hän vietti pitkä aikoja merijään tutkimuksen parissa.
– Tein tutkimusta Antarktiksella, arktisilla merillä ja jääpeitteisellä Itämerellä aina 2000-luvun alkuun asti. Tutkimustyöt ja näytteenotot tehtiin jäänmurtaja-aluksilla, Ikävalko muistelee.

Saksassa asuessaan Ikävalko teki väitöskirjan mm. Suomen Akatemian rahoituksella 1990-luvun puolivälissä. Reissuja tuli tehtyä niin Kaliforniaan kuin Australiaankin, milloin minkäkin projektin perässä. Reissut ja tutkimuksen tekeminen saivat kuitenkin loppua, kun perheenlisäystä tuli. Uusi elämäntilanne toi tarpeen asettua aloilleen. Ikävalko päätyi Helsingin yliopiston lehtorin ja meribiologian vt. professorin paikalta Suomen akatemiaan bio- ja ympäristötieteiden tutkimuksen yksikön johtajaksi. Ikävalko viihtyi, mutta sitten hän sai yllättävän puhelun Ilkka Herliniltä:
– Herlin suunnitteli kansainvälisen, Itämeren suojeluun keskittyvän säätiön perustamista. Minut hän halusi mukaan, koska piti varmistaa, olivatko Itämeren ympäristönsuojelulliset projektit tutkimuksellisesti valmiita.

Herlinin tuolloin alulle panema säätiö tunnetaan nykyään nimellä Baltic Sea Action Group.

Kädet savessa kesäpiikana ja muutosjohtajana

Itämeren työkeikkaa seurasi lähes yhtä yllättävä ympäristöjohtajan pesti. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitosta MTK:ssa johto oli juuri vaihtunut, ja organisaatiossa oli tarve ensimmäiselle ympäristöjohtajalle. Ikävalko ehti kieltäytyä paikasta kolmesti ennen suostumistaan.
– Kieltäydyin ensin, koska koin olevani tutkimuksen välittäjä enkä millään lailla poliittinen henkilö. Sitten minulle valaistiin, ettei pesti ollut poliittinen. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen lopulta suostuin.

Ympäristöjohtajuus osoittautui Ikävalkon sanoin ”mielettömän hienoksi keikaksi”. Hän tutustui ihmisiin ympäri Suomea: monet heistä ovat edelleenkin hänen hyviä ystäviään.  Tuolta ajalta on myös peräisin hänen kehittelemänsä Kesäpiika-projekti: Ikävalko kävi Kiuruvedellä erilaisilla maatiloilla tekemässä ”mitä tahansa töitä” navettatöistä puutarhanhoitoon ja marjankeruuseen.

– Se oli todellinen tutkimusmatka suomalaiseen ruoantuotantoon ja alueen ihmisten sielunmaisemaan. Kirjoitin silloin näihin kokemuksiin liittyen myös varsin suosittua Kesäpiian päiväkirja -blogia, Ikävalko muistelee.

Ympäristöjohtajuus MTK:ssa tuntui oikealta, mutta jälleen kolmen vuoden kuluttua puhelin pirahti. Tällä kertaa töihin kysyjä oli Ilmatieteenlaitos, jonka merentutkimusyksikköön tarvittiin muutosjohtajaa yhdistämään pirstaloitunut tutkimusyhteisö. Merentutkimusyksikön päällikkönä hän teki kolmessa vuodessa pyydetyn työn. Seuraavat vuodet kuluivat Liikenne- ja viestintäministeriössä arktisten kehitysprojektien parissa sekä Ilmatieteenlaitoksella, jonne hän teki paluun – jälleen yhden puhelinsoiton saattelemana. Suomelle oli tulossa Arktisen neuvoston puheenjohtajuus 2017–2019 ja ohjelmaprioriteettina oli meteorologinen yhteistyö. Ikävalko oli luonnollinen valinta sen koordinoimiseen. Tulipa Ikävalkon hoidettua Ilmatieteenlaitoksella ollessaan myös ilmasto-opas.fi-verkkosivuprojektin vetovastuu ja arktisen neuvoston asiantuntijatehtävätkin.

Rovaniemen Arktinen keskus ja moottoripyöräkerho imivät mukaansa

Vuonna 2020 Arktiselta keskukselta vihjattiin avoinna olevasta johtajan paikasta. Ikävalko haki ja tuli valituksi. Arktisen keskuksen johtajana hän on palannut taas tiedepolitiikkaan ja tutkimuksen jalkauttamiseen.

– Minulle luontevin rooli on toimia sanansaattajana tieteen tuottajien ja tiedeyleisön välissä. Täällä työyhteisö on huippuosaava ja -kannustava, aivan unelmien työpaikka! Ikävalko kertoo.

Arktinen keskus koostuu viidestä tutkimusryhmästä, tiedeviestinnästä sekä tiedekeskuksesta, jossa kävi 105 000 vierasta vuonna 2022. Opetusvelvollisuutta Arktisella keskuksella ei ole, vaan tutkijat saavat keskittyä tutkimuksen tekemiseen, vaikka Ikävalko toteaakin tutkijoiden tekevän opetustyötä maisteri- ja tohtoritasoilla.

Eri puolella Suomea ja ulkomaita viihtynyt nainen on asettunut Rovaniemelle kameleontin lailla. Ikävalko kokee kiertäneensä maailmaa jo riittävästi eikä enää ole kaukokaipuuta. Nyt hän on kuitenkin innostunut moottoripyöräilystä ja koordinoi kahden moottoripyöräkerhon Lapin alueen toimintaa. Myös lavatanssi, avantouinti ja mökki Hirvensalmella ovat vieneet haasteita rakastavan naisen mukanaan.

– Kai se on tämä karjalainen ekstroverttiluonne: aina pitää kokeilla jotain uutta! Olen aina halunnut tietää, mihin rahkeet riittävät, ja tähän sitä on päädytty, Ikävalko sanoo hymyillen.

Minna Martikainen on Vaasan Yliopiston ensimmäinen rehtori, joka on saman yliopiston alumni. Vastikään rehtoriksi nimitetyn Martikaisen CV:stä on muodostunut jo tähän mennessä vaikuttava kokonaisuus, jossa yhdistyvät luontevasti sekä akateeminen huippu-ura että hallitus- ja asiantuntijatyö yritysmaailmassa.  Martikaisen ydinosaamista on laskentatoimi ja rahoitus sekä yritysten kannattavuuden ja kasvun kehittämistyö. Tämä lienee syy, miksi hänen tiensä johti takaisin Vaasaan juuri nyt.

—Vaasan yliopisto toimii energiateknologian klusterin keskipisteessä, jolla on merkittävä rooli sekä kansallisesta että kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna. Vaasan seutu on erittäin merkittävä vientialue. Voisikin todeta, että Vaasan yliopistolla on kaikki koulutusalat, joita ”maailman pelastamiseen” tarvitaan: tekniikka, talous, yhteiskunta ja hallintotieteet, Minna Martikainen sanoo.

Kasvu on jatkuvuuden perusta

Martikainen soveltaa rehtorin tehtävässään samoja oppeja, joita hän on painottanut omassa opetuksessaan, ja jotka takaavat yrityksille kannattavan liiketoiminnan, jatkuvuuden ja kasvun.

—Yliopistot muuttuvat koko ajan ja talousnäkökulmassa meidän pitää toimia yritysmäisesti, vaikka yliopistojen rahoitus onkin pääosin poliittisten päätösten takana. Lukuja pitää seurata herkeämättä ja taloutta pitää ennakoida. Yliopistojen pitää myös kyetä tekemään tarvittaessa nopeitakin korjausliikkeitä. Kasvun kannalta pitää varmistaa, että osaaminen pysyy tieteen mukana. Tällä saamme säilytettyä kilpailuedun, jota markkinat nakertavat koko ajan.

Martikaisen tavoitteena on se, että Vaasan yliopisto olisi viiden vuoden kuluttua halutuimpien opiskelupaikkojen kärjessä. Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä, vaan huippuosaajat pitää saada myös jäämään alueelle. Integroituminen alueen yrityksiin pitää saada käynnistettyä jo opintojen alkuvaiheessa.

—Yliopistot tarvitsevat Suomessa koko ajan enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita, koska oma väestömme ei riitä pidemmän päälle ylläpitämään kasvua. Kun saamme osaajat tänne, meidän ympäristömme pitää olla niin houkutteleva, etteivät opiskelijat ja huippuosaajat halua lähteä täältä enää pois. Tämä vaatii toimia yliopiston itsensä lisäksi laaja-alaisesti koko alueen eri toimijoilta, niin poliittisilta päättäjiltä kuin myös julkisten ja yksityisten palveluiden tarjoajiltakin. Kun ympäristö tarjoaa hyvät puitteet, jääminen on houkuttelevampaa kuin lähteminen.

Aitoa innostusta ei voi ”feikata”

Martikainen ei ollut koskaan suunnitellut itselleen akateemista uraa vaan hän kertoo tehneensä juuri niitä asioita, mistä hän on kiinnostunut. Innostuminen lisäksi hänellä on halua ja taitoa saattaa kehityssuunnitelmat konkreettisen toteutuksen tasolle.

— Kun pääsen tekemään niitä asioita, mistä olen kiinnostunut, innostun. Olen äärimmäisen sitoutunut siihen, mitä lähden tekemään ja saan innostuessani myös muut mukaan. Tämä on tärkeää, koska yksin on mahdoton saada kehitystä aikaiseksi. Aito innostus huomataan, mutta jos kiinnostusta ”feikkaa” se paljastuu nopeasti.

Tavoitteisiin sitoutunut innokkuus on huomattu sekä yliopiston johdossa että opiskelijoiden keskuudessa ja Martikaista on pyydetty erilaisiin akateemisiin toimiin. Uuteen tehtävään ryhtyessään Martikainen haluaa saada aikaan näkyvää tulosta, jota häneltä odotetaankin.

—Rehtorin roolissa koen, että tärkein tehtäväni on turvata Vaasan yliopiston tulevaisuus ja pitää kotipesän asiat hyvin hoidettuna. Kun perusta on hyvässä kunnossa se luo turvallisen toimintaympäristön nykyhetkeen ja varmistaa samalla myös jatkuvuuden.