Arkistot: Career Testimonies

Meribiologi Johanna Ikävalko on löytänyt itsensä useasti yllättävistä paikoista. Kymmenen vuoden ajan hän vietti merillä pitkillä tutkimusmatkoilla. Sen jälkeen Ikävalko on maailman ja Suomen matkoillaan ryhtynyt esimerkiksi kesäpiiaksi ja moottoripyöräkerhon veturiksi. Lopulta pohjoinen tiedepolitiikka vei moneen ehtivän naisen mennessään.

Johanna Ikävalko on toiminut johtajana reilut kaksi vuotta Lapin yliopistoon kuuluvassa Arktisessa keskuksessa, jossa tutkitaan arktista aluetta kokonaisuutena sekä arktisen alueen vähemmistökansoja. Rovaniemelle helsinkiläisen toi jälleen uusi eksoottinen ja kiinnostava haaste, joita ei ole puuttunut Ikävalkon työuran varrelta.
–  Urani on ollut polveileva eikä millään lailla suunnitelmallinen, hän aloittaa nauraen.

Tutkimusmatkailijasta tiedepolitiikkaan kuin sattumalta

Meribiologi ja hydrobiologian dosentti aloitteli uraansa tutkimusmatkoilla 1980-luvulla, jolloin hän vietti pitkä aikoja merijään tutkimuksen parissa.
– Tein tutkimusta Antarktiksella, arktisilla merillä ja jääpeitteisellä Itämerellä aina 2000-luvun alkuun asti. Tutkimustyöt ja näytteenotot tehtiin jäänmurtaja-aluksilla, Ikävalko muistelee.

Saksassa asuessaan Ikävalko teki väitöskirjan mm. Suomen Akatemian rahoituksella 1990-luvun puolivälissä. Reissuja tuli tehtyä niin Kaliforniaan kuin Australiaankin, milloin minkäkin projektin perässä. Reissut ja tutkimuksen tekeminen saivat kuitenkin loppua, kun perheenlisäystä tuli. Uusi elämäntilanne toi tarpeen asettua aloilleen. Ikävalko päätyi Helsingin yliopiston lehtorin ja meribiologian vt. professorin paikalta Suomen akatemiaan bio- ja ympäristötieteiden tutkimuksen yksikön johtajaksi. Ikävalko viihtyi, mutta sitten hän sai yllättävän puhelun Ilkka Herliniltä:
– Herlin suunnitteli kansainvälisen, Itämeren suojeluun keskittyvän säätiön perustamista. Minut hän halusi mukaan, koska piti varmistaa, olivatko Itämeren ympäristönsuojelulliset projektit tutkimuksellisesti valmiita.

Herlinin tuolloin alulle panema säätiö tunnetaan nykyään nimellä Baltic Sea Action Group.

Kädet savessa kesäpiikana ja muutosjohtajana

Itämeren työkeikkaa seurasi lähes yhtä yllättävä ympäristöjohtajan pesti. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitosta MTK:ssa johto oli juuri vaihtunut, ja organisaatiossa oli tarve ensimmäiselle ympäristöjohtajalle. Ikävalko ehti kieltäytyä paikasta kolmesti ennen suostumistaan.
– Kieltäydyin ensin, koska koin olevani tutkimuksen välittäjä enkä millään lailla poliittinen henkilö. Sitten minulle valaistiin, ettei pesti ollut poliittinen. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen lopulta suostuin.

Ympäristöjohtajuus osoittautui Ikävalkon sanoin ”mielettömän hienoksi keikaksi”. Hän tutustui ihmisiin ympäri Suomea: monet heistä ovat edelleenkin hänen hyviä ystäviään.  Tuolta ajalta on myös peräisin hänen kehittelemänsä Kesäpiika-projekti: Ikävalko kävi Kiuruvedellä erilaisilla maatiloilla tekemässä ”mitä tahansa töitä” navettatöistä puutarhanhoitoon ja marjankeruuseen.

– Se oli todellinen tutkimusmatka suomalaiseen ruoantuotantoon ja alueen ihmisten sielunmaisemaan. Kirjoitin silloin näihin kokemuksiin liittyen myös varsin suosittua Kesäpiian päiväkirja -blogia, Ikävalko muistelee.

Ympäristöjohtajuus MTK:ssa tuntui oikealta, mutta jälleen kolmen vuoden kuluttua puhelin pirahti. Tällä kertaa töihin kysyjä oli Ilmatieteenlaitos, jonka merentutkimusyksikköön tarvittiin muutosjohtajaa yhdistämään pirstaloitunut tutkimusyhteisö. Merentutkimusyksikön päällikkönä hän teki kolmessa vuodessa pyydetyn työn. Seuraavat vuodet kuluivat Liikenne- ja viestintäministeriössä arktisten kehitysprojektien parissa sekä Ilmatieteenlaitoksella, jonne hän teki paluun – jälleen yhden puhelinsoiton saattelemana. Suomelle oli tulossa Arktisen neuvoston puheenjohtajuus 2017–2019 ja ohjelmaprioriteettina oli meteorologinen yhteistyö. Ikävalko oli luonnollinen valinta sen koordinoimiseen. Tulipa Ikävalkon hoidettua Ilmatieteenlaitoksella ollessaan myös ilmasto-opas.fi-verkkosivuprojektin vetovastuu ja arktisen neuvoston asiantuntijatehtävätkin.

Rovaniemen Arktinen keskus ja moottoripyöräkerho imivät mukaansa

Vuonna 2020 Arktiselta keskukselta vihjattiin avoinna olevasta johtajan paikasta. Ikävalko haki ja tuli valituksi. Arktisen keskuksen johtajana hän on palannut taas tiedepolitiikkaan ja tutkimuksen jalkauttamiseen.

– Minulle luontevin rooli on toimia sanansaattajana tieteen tuottajien ja tiedeyleisön välissä. Täällä työyhteisö on huippuosaava ja -kannustava, aivan unelmien työpaikka! Ikävalko kertoo.

Arktinen keskus koostuu viidestä tutkimusryhmästä, tiedeviestinnästä sekä tiedekeskuksesta, jossa kävi 105 000 vierasta vuonna 2022. Opetusvelvollisuutta Arktisella keskuksella ei ole, vaan tutkijat saavat keskittyä tutkimuksen tekemiseen, vaikka Ikävalko toteaakin tutkijoiden tekevän opetustyötä maisteri- ja tohtoritasoilla.

Eri puolella Suomea ja ulkomaita viihtynyt nainen on asettunut Rovaniemelle kameleontin lailla. Ikävalko kokee kiertäneensä maailmaa jo riittävästi eikä enää ole kaukokaipuuta. Nyt hän on kuitenkin innostunut moottoripyöräilystä ja koordinoi kahden moottoripyöräkerhon Lapin alueen toimintaa. Myös lavatanssi, avantouinti ja mökki Hirvensalmella ovat vieneet haasteita rakastavan naisen mukanaan.

– Kai se on tämä karjalainen ekstroverttiluonne: aina pitää kokeilla jotain uutta! Olen aina halunnut tietää, mihin rahkeet riittävät, ja tähän sitä on päädytty, Ikävalko sanoo hymyillen.

Minna Martikainen on Vaasan Yliopiston ensimmäinen rehtori, joka on saman yliopiston alumni. Vastikään rehtoriksi nimitetyn Martikaisen CV:stä on muodostunut jo tähän mennessä vaikuttava kokonaisuus, jossa yhdistyvät luontevasti sekä akateeminen huippu-ura että hallitus- ja asiantuntijatyö yritysmaailmassa.  Martikaisen ydinosaamista on laskentatoimi ja rahoitus sekä yritysten kannattavuuden ja kasvun kehittämistyö. Tämä lienee syy, miksi hänen tiensä johti takaisin Vaasaan juuri nyt.

—Vaasan yliopisto toimii energiateknologian klusterin keskipisteessä, jolla on merkittävä rooli sekä kansallisesta että kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna. Vaasan seutu on erittäin merkittävä vientialue. Voisikin todeta, että Vaasan yliopistolla on kaikki koulutusalat, joita ”maailman pelastamiseen” tarvitaan: tekniikka, talous, yhteiskunta ja hallintotieteet, Minna Martikainen sanoo.

Kasvu on jatkuvuuden perusta

Martikainen soveltaa rehtorin tehtävässään samoja oppeja, joita hän on painottanut omassa opetuksessaan, ja jotka takaavat yrityksille kannattavan liiketoiminnan, jatkuvuuden ja kasvun.

—Yliopistot muuttuvat koko ajan ja talousnäkökulmassa meidän pitää toimia yritysmäisesti, vaikka yliopistojen rahoitus onkin pääosin poliittisten päätösten takana. Lukuja pitää seurata herkeämättä ja taloutta pitää ennakoida. Yliopistojen pitää myös kyetä tekemään tarvittaessa nopeitakin korjausliikkeitä. Kasvun kannalta pitää varmistaa, että osaaminen pysyy tieteen mukana. Tällä saamme säilytettyä kilpailuedun, jota markkinat nakertavat koko ajan.

Martikaisen tavoitteena on se, että Vaasan yliopisto olisi viiden vuoden kuluttua halutuimpien opiskelupaikkojen kärjessä. Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä, vaan huippuosaajat pitää saada myös jäämään alueelle. Integroituminen alueen yrityksiin pitää saada käynnistettyä jo opintojen alkuvaiheessa.

—Yliopistot tarvitsevat Suomessa koko ajan enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita, koska oma väestömme ei riitä pidemmän päälle ylläpitämään kasvua. Kun saamme osaajat tänne, meidän ympäristömme pitää olla niin houkutteleva, etteivät opiskelijat ja huippuosaajat halua lähteä täältä enää pois. Tämä vaatii toimia yliopiston itsensä lisäksi laaja-alaisesti koko alueen eri toimijoilta, niin poliittisilta päättäjiltä kuin myös julkisten ja yksityisten palveluiden tarjoajiltakin. Kun ympäristö tarjoaa hyvät puitteet, jääminen on houkuttelevampaa kuin lähteminen.

Aitoa innostusta ei voi ”feikata”

Martikainen ei ollut koskaan suunnitellut itselleen akateemista uraa vaan hän kertoo tehneensä juuri niitä asioita, mistä hän on kiinnostunut. Innostuminen lisäksi hänellä on halua ja taitoa saattaa kehityssuunnitelmat konkreettisen toteutuksen tasolle.

— Kun pääsen tekemään niitä asioita, mistä olen kiinnostunut, innostun. Olen äärimmäisen sitoutunut siihen, mitä lähden tekemään ja saan innostuessani myös muut mukaan. Tämä on tärkeää, koska yksin on mahdoton saada kehitystä aikaiseksi. Aito innostus huomataan, mutta jos kiinnostusta ”feikkaa” se paljastuu nopeasti.

Tavoitteisiin sitoutunut innokkuus on huomattu sekä yliopiston johdossa että opiskelijoiden keskuudessa ja Martikaista on pyydetty erilaisiin akateemisiin toimiin. Uuteen tehtävään ryhtyessään Martikainen haluaa saada aikaan näkyvää tulosta, jota häneltä odotetaankin.

—Rehtorin roolissa koen, että tärkein tehtäväni on turvata Vaasan yliopiston tulevaisuus ja pitää kotipesän asiat hyvin hoidettuna. Kun perusta on hyvässä kunnossa se luo turvallisen toimintaympäristön nykyhetkeen ja varmistaa samalla myös jatkuvuuden.

Tampereen yliopiston signaalikäsittelyn professori Joni Kämäräinen kertoo, että alun perin hänestä piti tulla elokuvaohjaaja. Hän päätyi kuitenkin omien sanojensa mukaan puhtaan sattuman kautta opiskelemaan Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun tietotekniikkaa — 90-luvulla vielä harvalukuisen opiskelijaporukan joukkoon. Opinnot ja omat mielenkiinnon kohteet kohtasivat vuosien varrella toisensa, ja vuonna 2022 hänet löytää Tampereen yliopistosta – tosin eri roolista.  Nyt Kämäräinen toimii professorina, joka opettaa ja ohjaa opiskelijoita löytämään juuri heille itselleen sopivimman urapolun.

Tekoäly rocks!

Kun tilannetta katsoo taaksepäin vuonna 2022, Kämäräisen uravalinta – tai ”urasattuma” ei ollut ollenkaan huono. Signaalikäsittely ja koneoppiminen ovat tekoälyn ytimessä olevia asioita ja siksi tällä hetkellä suurta yleisöä kiinnostavia asioita. Jos jossain puhutaan nyt kehittämisestä ja tulevaisuudesta, puhutaan todennäköisesti myös tekoälystä. Tämä on syy, miksi alalle hakevien opiskelijoiden määrä on räjähtänyt. Kun vuonna 2013 koneoppimista opiskeli 30 henkilöä, tällä hetkellä opiskelijoita on 450.

Tampereen yliopiston tutkimustyö kiinnostaa opiskelijoiden lisäksi myös kansainvälisiä yrityksiä.  Yhteistyötä tehdään maailman johtavien kameravalmistajien kanssa, jotka hyödyntävät tuotekehityksessään Tampereen yliopistossa tehtävää tutkimusta.

­—Meidän laboratoriomme elää kehityksessä mukana ja tämä tiedetään myös muualla. Ylipäänsä Suomessa on vahvaa teknillistä osaamista ja pärjäämme vertailussa hyvin monta kertaa isompien maiden kanssa. Me olemme hyviä sinnikkäässä, ratkaisukeskeisessä ja luotettavassa tutkimuksessa. Suomalainen insinööriosaaminen pitää pintansa kovassakin kilpailussa.

Tutkimustyötä, joka maksaa itsensä takaisin

Kaikki tutkimustyö ei kuitenkaan kohdistu isojen yritysten tarpeisiin, vaan insinöörit ovat innokkaita yritysten perustajia. Kämäräinen seuraa mielenkiinnolla laitokselta valmistuneiden opiskelijoiden etenemistä omalla urallaan. Opiskelijoiden onnistuminen tuo professorin työhön iloa ja merkityksellisyyttä.

—Meiltä valmistuvat opiskelijat perustavat todella paljon yrityksiä. Kaikki mikä on pientä aluksi, voi olla isoa jonain päivänä. Parhaimmillaan yliopistot tuottavat juuri tällaista tulosta yhteiskuntamme hyväksi: yrityksiä, jotka tuottavat meille jopa miljardien liikevaihtoa tulevaisuudessa. Onhan se hienoa, kun saamme tehdä tutkimusta verorahoilla, voimme tätä kautta maksaa sijoitetun pääoman korkoineen takaisin.

Haahuilu ja ihmisten tapaaminen tuottaa oivalluksia

Kämäräinen ei kuitenkaan kannusta opiskelijoita tekemään tutkimusta ja opiskeluita pelkästään dollarin dollarien kiilto silmässä, vaan painottaa kaikessa tutkimuksessa oppimisen iloa ja kyseenalaistamista.

—Kun ihmiset pääsevät tekemään asioita, joista he innostuvat, tulosta alkaa syntyä kuin itsestään. Lapsellinen innostuminen poistaa turhat esteet ja kannustaa yrittämään, kokeilemaan, onnistumaan ja epäonnistumaan. Juuri tätä kautta syntyy oppimista ja oivalluksia. Nykyinen sukupolvella on myös hieno taito kyseenalaistaa ja kysyä miksi asioita tehdään ja tätä kautta päästä suorempaa reittiä järkevien ratkaisujen äärelle.

Kämäräinen alleviivaa innovaatioiden syntymisessä keskustelun tärkeyttä eri alojen ja eri tasoilla työskentelevien ihmisten kesken. Piilaaksossa tätä on jo tehty. On kutsuttu ihmisiä koolle pitämään hauskaa ja tutustumaan toisiinsa – heidän taustastaan riippumatta.

—Tässä maassa on valtava määrä osaamista, jota voitaisiin hyödyntää uusien innovaatioiden kehittämiseen, kunhan saataisiin nämä ihmiset kohtaamaan ja vaihtamaan ajatuksia. Käytännön kädentaitajat, ideanikkarit ja insinöörit pitäisi saattaa yhteen ilman pyöreän pöydän ääreen istuttamista. Luontevat kohtaamiset ja keskustelu erilaisten ihmisten kanssa ovat avain uusille innovaatioille.

Professori kannustaa opiskelijoitaan kokeilemaan rohkeasti erilaisia asioita ja aloja, ja antaa lohduttavan viestin niille, jotka eivät heti löydä omaa uraansa.

—Haahuilu on hyvästä. Vain kokeilemalla voi tietää, mistä löytyy itselle se mielekkäin juttu, josta löytyy paras imu!